Osallistuin karkeakarvaisen kettuterrierini Suvin kanssa Rally-toko tutuksi -kurssille, jonka järjesti lietolainen Turun Murre. Kurssi koostui viidestä 50 minuutin mittaisesta koulutuskerrasta, joiden aikana tutustuttiin Rally-tokon alokasluokan liikkeisiin ja tehtäväkyltteihin sekä harjoiteltiin liikkeiden osia, joista kokonaiset tehtävät muodostuvat.
Lähtötilanne
Kurssille osallistumiseksi suositeltiin vähintään puolen vuoden ikää sekä kokemusta jostakin ryhmäkoulutustilanteesta, esimerkiksi Perustaitokurssia. Olinkin aloittanut Suvin kanssa Arkitottis-kurssin sen ollessa puolivuotias. Tottelevaisuuskoulutuksessa oli ollut haasteena koiran ulospäin suuntautuva ja leikkisä luonne. Suvi oli ollut ryhmätilanteessa kiinnostunut enemmän ympäristöstä kuin ohjaajastaan.
En saanut Suvia kurssilla keskittymään itseeni, vuorovaikutukseen enkä tehtäviin minkään herkkujen tai lelujen avulla vaan se seurasi silmä kovana toisten koirien tekemisiä ja pyrki sitkeästi niiden luo. Se ei suostunut luopumaan kaverista eikä hyväksynyt, että koulutushallissa ei saanut ottaa kontaktia lajitovereihin eikä muihin koiranomistajiin. Tunnin lopussa se näykki turhautuneena, pää painuksissa talutintaan. Minun kävi sitä sääliksi.
Pentukurssille Suvi oli ollut liian vanha, mutta se oli silminnähden pentumaisempi kuin ryhmän muut koirat. Kurssi keskeytyi meiltä kahden kerran jälkeen minun leikkaukseeni, emmekä päässeet jatkamaan sitä, kun Suvilla alkoi juoksu.
Kolmen kuukauden tauon jälkeen palasimme kurssien maailmaan. Suvi oli nyt yhdeksän kuukauden ikäinen. Spontaani kypsyminen ja ensimmäinen juoksu olivat muuttaneet sen käyttäytymistä. Se pystyi tarvittaessa ohittamaan lajitoverin tai ohikulkijan nopeasti. En edelleenkään estänyt sitä ilman syytä tervehtimästä muita koiria, jotta se säilyttäisi pelottomuutensa ja ystävällisyytensä. Pidin sitä päivittäin vapaana metsässä, ja harjoittelun tuloksena se oli oppinut odottamaan ja antamaan kiinni ryhtymättä ota kiinni jos saat -leikkiin.
Tutustuminen Rally-tokoon
Kiinnostuin juuri Rally-tokosta, koska kurssin esittelyssä luvattiin, että iloinen mieli ja heiluva häntä riittävät. En halunnut kouluttamisesta suorituspaineita enkä stressaavaa tilannetta vilkkaalle ja sosiaaliselle koiralleni. En halunnut asettaa aikarajoja oppimiselle vaan toivoin mukavaa ja kehittävää harrastamista koirani kanssa. Ei määränpää vaan yhdessä kuljettu matka, oli Rally-tokon kouluttajan motto, joka kuulosti lupaavalta.
Uskoin Suvin uteliaana koirana kiinnostuvan koulutusvälineistä ja radalla liikkumisesta, ja näin tapahtuikin. Kohdetyöskentelyvälineiden käyttö kiinnitti sen huomion, auttoi sitä kohdistamaan tarkkaavuutensa toivottuun asiaan ja piti sen keskittymistä yllä.
Suvin tarkkaavuuden kesto oli aika lailla samanpituinen kuin alle kouluikäisen lapsen, enintään puoli tuntia kerralla. Tämän jälkeen tehtävien tekeminen piti usein lopettaa ja rauhoittua yhdessä taukomatolle. Suvi ei jaksanut saman tehtävän harjoittelua pitkään. Jos kymmenen-viidentoista minuutin sarja sisälsi useita toistoja, se kyllästyi nopeasti.
Kouluttaja kehotti ohjaajia pitämään taukoja aina huomatessaan koiran mielenkiinnon herpaantuvan. Oppitunnin jälkeen olimme molemmat antaneet kaikkemme, ja kotona Suvi yleensä nukkui loppuillan.
Kävelimme säästä riippumatta koulutukseen puolentoista kilometrin matkan metsäreittiä. Matkalla Suvi sai purkaa motorista vilkkauttaan ja nuuskia vapaasti ennen sisätiloissa tapahtuvaa harjoittelua. Jo toisella kerralla hallille saapuessamme se tiesi, mitä siellä tehdään ja mitä siltä odotetaan. Tämä rauhoitti koiraa. Kurssin päätyttyä Suvi yritti joskus iltalenkillä kääntyä hallin suuntaan menevälle polulle.
Lajista
Rally-toko on kehitetty vuosituhannen vaihteessa Yhdysvalloissa, eläintenkouluttaja Anniina Ahonen kertoo. Siihen on omaksuttu agilitysta hypyt ja putki, koiratanssista pysähdykset ja puolenvaihdot sekä tottelevaisuuskoulutuksesta liikkeitä, joiden suorittamisen tarkkuusvaatimuksia on höllennetty. Koiraa saa kehua suorituksen aikana, myös kilpailtaessa.
Anniina kertoi käyneensä koulutustapahtumassa Englannissa ja kiinnittäneensä huomiota myös ihmisten väliseen keskustelukulttuuriin. Se oli iloista ja kannustavaa. Oikean näköisiä suorituksia rakennettaessa olisi hyvä huomioida myös pienet onnistumiset. Suomalaiseen kulttuuriin olisi hyvä saada lisää myönteistä näkökulmaa. Koiran ohjaajan tulee toki saada realistista palautetta ja ohjeita siihen, miten edetä asioissa koiran kanssa, mutta on tärkeää huomioida ja muistaa myös, mitä on jo saavutettu. Mielestäni Anniina antoi tästä kouluttajana hyvää esimerkkiä.
Koiran ilmeikäs ja äänekäs kehuminen voi olla vaikeaa koulutustilanteessa, Anniina tietää. Minua nolotti aluksi puhua Suville vieraiden ihmisten kuullen samalla tavalla kuin kotioloissa. Koira kuitenkin havainnoi luonnostaan ihmisen ei-kielellistä viestintää, kuten äänenpainoja tai eleitä. Kurssin aikana häpeän tunteeni hellitti. Huomasin iloisen kannustamisen vaikuttavan myönteisesti koiran keskittymiseen ja suorittamiseen. Havaitsin lisäksi, että pentu lukee tarkasti ihmisen kasvojen ilmeitä.
Kurssilla korostetaan, että sekä ihminen että koira ovat oppimassa. Ohjaajan johdonmukaisuus on tärkeää: samassa tilanteessa toimitaan aina samalla tavalla, ja samasta käyttäytymisestä seuraa aina sama palaute. Kotioloissa tulee toimia samoilla periaatteilla kuin kurssilla. Koulutuksessa omaksuttuja käytäntöjä kannattaa opettaa muille perheenjäsenille, vaikka kurssilla yksi vastaakin koiran kouluttamisesta. Harrastuksen on tarkoitus helpottaa myös arkea koiran kanssa.
Tavoitteena Rally-tokossa on koiran ja omistajan vahva yhteistyö. Koiraa ei saa ohjata fyysisesti pakottamalla; hihna ei saa kiristyä. Kilpailutilanteessa ei hyväksytä koiran kovaa komentamista, ja koiran haluttomuus tai hidastelu vähentää pisteitä.
Lajissa on neljä luokkaa: alokasluokka, avoin luokka, voittajaluokka ja mestariluokka. Alokasluokassa radalla on 10-20 tehtävää 3-5 metrin välein. Tutustumiskurssin jälkeen pääsee jatkamaan alokasluokkaan. Edettäessä seuraavalle tasolle suoritettavat tehtävät vaikeutuvat ja vaadittu tarkkuus lisääntyy.
Maksimipistemäärä radalta on sata pistettä, mitä virheet vähentävät. Kolme hyväksyttyä tulosta eli vähintään 70 pistettä kolmelta eri tuomarilta oikeuttaa siirtymisen seuraavaan luokkaan.
Tehtävät alkavat ohjaajan seuraamisesta ja ne voivat olla esimerkiksi eriasteisia käännöksiä vasemmalle ja oikealle (270 tai 360 astetta), vauhdinmuutoksia, pyörimisiä, asennonvaihtoja, pujotteluja, peruuttamisia tai puolenvaihtoja. Alokasluokassa koira seuraa hihnassa, ylemmissä luokissa vapaana. Ohjaaja voi harrastaa lajia myös pyörätuolissa. Koiran tai ohjaajan suorituspaikka on noin 50 senttimetrin päässä kylttitelineestä, esimerkiksi sen edessä tai vasemmalla puolella. Tehtävä määrittää sijainnin.
Kokemuksia
Parasta kurssilla oli tuntien vaihteleva rakenne. Harjoittelimme yhdellä koulutuskerralla kolmea tai neljää tehtävää: kertasimme yhtä tai kahta aikaisemmin opittua asiaa ja harjoittelimme yhtä tai kahta uutta taitoa. Ihmispsykologian kielellä toimimme siis lähikehityksen vyöhykkeellä. Ohjaaja auttoi koiraa suorittamaan sellaista, mitä se ei vielä hallinnut. Eteenpäin päästäkseen ei tarvinnut osata edellistä taitoa täydellisesti eikä kerrata sitä loputtomasti.
Ryhmä oli riittävän pieni, jotta pyytäessään oli mahdollista saada kouluttajan apua koiran ohjaamiseen. Ryhmän kaikki neljä koiraa olivat haastavia motivoitavia, ja kaksi niistä ei ollut juuri lainkaan makupalojen perään.
Olin itsekseni kyseenalaistanut makupalojen merkitystä kouluttamisessa: toimisivatko ne tositilanteessa esimerkiksi aggressiivisen koiran huomion kääntämisessä toisaalle, ja entä sitten, jos makupaloja ei olisi saatavilla?
Koulutettaessa on löydettävä palkkiot, joita koira on valmis tavoittelemaan ja joiden eteen se on valmis tekemään töitä: ruokaa, lelu, haistelu, tervehtiminen tai vaikka poispääsy jännittävästä tilanteesta. Kurssilla on helpointa käyttää palkkiona ruokaa tai leluja. Ahne koira on valmis ponnistelemaan minkä tahansa ruoan eteen, mutta nirso koira ei. Ihmisen käsitys asiasta voi olla joskus mielikuvitukseton, kuten itselläni oli kurssin alussa. Lemmikkikauppojen namupalat eivät välttämättä houkuttele koiraa. Parempi vaihtoehto voi olla esimerkiksi juusto tai sisäelimet. Lelupalkkauksessa kanin- tai lampaankarvalelu voi olla koiran mielestä houkuttelevampi kuin perinteinen pehmolelu.
Ymmärsin, että ruokapalkkiot olivat välivaihe koiran oppimisessa. Toiveena olisi, että koira saisi lopulta palkkionsa itse toiminnasta ja sen mielekkyydestä. Pikkuhiljaa koiran oppiessa tehtäviä palkkausta vähennetään. Kun koira on edistynyt pidemmälle, palkkoja annetaan radalla yllätyksellisesti, eikä niitä anneta joka tehtävästä. Koiralle rakentuu vähitellen kestävyyttä, eikä se tarvitse välitöntä palkkaamista. Kisoissa koira palkitaan vasta suorituksen jälkeen.
Pari kertaa pääsimme siihen vaiheeseen, että Suvi selvästi oivalsi, mitä siltä haluttiin, ja oli jo ennen palkitsemista mielissään huomatessaan, että osasi toimia oikein. Namupalojen avulla se tuli huomaamattaan suorittaneeksi uusia asioita.
Kurssilla opeteltiin käsiseuruuta, missä koira seuraa ohjaajan tyhjää kättä. Käsiseuruun avulla saatiin koira esimerkiksi kiertämään ohjaajan ympäri. Halutessaan käsiohjauksen voi myös häivyttää pois. Haluttaessa koira voidaan opettaa toimimaan kokonaan ilman käsiseuruuta, pelkkien sanallisten vihjeiden perusteella. Rally-tokossa sallitaan kuitenkin edistyneimmissäkin luokissa pienet käsiohjaukset.
Hyväksyin, että tiistai-iltapäivästäni kului pitkä tovi Suville mieleisten ja yllätyksellisten, nopeasti syötävien ja alati vaihtuvien herkkupalojen ideoimiseen ja valmisteluun. Kurssille otettiin mukaan lisäksi taukomatto, lelu, vesikuppi ja vettä, mitä meillä kului oppitunnin aikana runsaasti. Kouluttaja myös lainasi erilaisia leluja tutustuttavaksi, ja Suvi innostui kovasti aidosta jäniksenkäpälästä.
Sekä koiria että ohjaajia käsiteltiin yksilöinä, mikä oli helpottavaa ja loi rennon tunnelman. Jokainen sai olla oma itsensä. Toiset koirat jaksavat enemmän toistoja kuin toiset. Yksilöissä ja roduissa on eroja motivoitumisen suhteen.
Minulle antoi uskoa omaan tekemiseeni se, että kouluttaja ei arastellut käyttää Suvia mallina. Hän sai sen kiinnostumaan tehtävistä ja suorittamaan asioita oikein. Sitä oli omistajana todella mukava katsoa. Ymmärsin, että minun tulee parantaa omaa viestintääni koirani kanssa.
Suvi taas innostui aina saadessaan kouluttajalta huomiota. Minua rohkaisi myös, että kouluttaja kertoi antaneensa näyttökokeensa kissan kanssa. Hän oli opettanut sille luokse tulon, kosketuskepin seuraamisen, pyörimisen, paikalla olon ja etutassujen pitämisen targetilla. Näin tästä videonpätkän. Ehkä mekin oppisimme.
Kontakti
Tärkein oppi minulle tällä kurssilla oli kontaktin ensiarvoisuus. Suvi oli ollut pienestä pitäen hyvin itsenäinen ja ympäristöstä kiinnostunut pentu. Opin, että sitä tulee palkita joka kerta sen tarjotessa katsekontaktia. Tässä olin ollut liian hidas. Yhteyden saaminen koiraan on edellytys ohjeiden antamiselle, jotta ne voivat mennä perille, aivan kuin ihmislapsenkin kanssa. Mitään ei siis rynnätä tekemään ennen kuin koira pysähtyy ja tarjoaa kontaktia. Aikaisempien koirieni kanssa en ollut joutunut kiinnittämään asiaan erityistä huomiota.
Olemme soveltaneet oppimaamme metsälenkeillä. Suvilla on tapana edessäni kulkiessaan pysähdellä säännöllisin väliajoin ja kääntyä katsomaan minua, mistä kiitän sitä joka kerta. Näin se kysyy lupaa etenemiseen. Jos se innostuu ryntäämään kauemmas edelle, kehotan sitä odottamaan ja istumaan, ja kehun sitä pysähtymisestä. Näin koira ei tule lähteneeksi omille teilleen, vaikka havaitsisikin jotain, mitä minä en. Jos kontaktia ei muista pitää yllä, koira saattaa kadota puun taakse. Tästäkin on kokemusta.
Pelkästään ohjaajan katsominen voi olla raskasta Suvin tyyppiselle koiralle. Ympäristön seuraaminen voi toimia tämäntyyppiselle koiralle jopa palkkiona, kun siihen annetaan hetkeksi lupa esimerkiksi sanomalla ”Katso!” Se voi olla palkitsevampaa kuin mikään, mitä ohjaaja voi tarjota koiralle.
Uusia taitoja
Kurssilla opeteltiin muutamia alokasluokan tehtäviä, kuten ohjaajan ympäri kiertäminen, eteen tuleminen ja alkeita seuruuseen kontaktin avulla. Harjoittelimme myös tasapainotyynylle tulemista. Pienimmästäkin yrityksestä kiipeämiseen palkittiin heti. Sitten lähdettiin harjoittelemaan takajalkojen käyttöä siten, että etupää pysyi tyynyllä ja takajalat kiersivät tyynyä. Harjoituksen tavoitteena ovat tiukemmat käännökset ja myöhemmin sivulle perusasentoon tuleminen. Tämä harjoitus oli ketterän Suvin suosikki, ja se oivalsi sen heti.
Viimeisellä tunnilla jokainen koirakko suoritti kahdeksan tehtävän mittaisen harjoitusradan. Ensiksi jokainen ohjaaja kävi yksinään tutustumassa rataan ja tehtäväkyltteihin. Koirien hämmästyneet ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun niiden omistaja kiersi vuorollaan rataa ja harjoitteli tehtäviä itsekseen.
Suoritus alkoi siitä, että koira tarjosi katsekontaktia. Vasta sitten lähdettiin liikkeelle. Koirat olivat tottuneet toisiinsa kurssin aikana ja antoivat toisilleen työrauhan. Arka koira antoi muiden koiranomistajien ohittaa itsensä pelkäämättä, ja Suvi antoi muiden koirien kulkea ohi riehaantumatta.
Rata sisälsi alokasluokan tehtäviä, joita olimme harjoitelleet kurssilla: käännöksiä, spiraalin, ohjaajan ympäri kiertämisen ja maahan menon. Sitä Suvi ei ole oppinut vieläkään tekemään pyynnöstäni, vaikka menee kyllä maahan miellyttääkseen toista koiraa.
Harrastamisesta
Rally-toko sopii periaatteessa kaikille koirille. Koiran on oltava rakenteeltaan terve. Kysyn Anniinalta, voiko kaikkia koiria todella kouluttaa. Painokas vastaus kuuluu, että vain kuollutta koiraa ei voi. Kalojakin voi opettaa uimaan renkaan läpi tai pelaamaan koripalloa, Anniina lisää vakuudeksi.
Ohjaajalta kysytään malttia, kärsivällisyyttä, koiran eleiden lukemista, pitkäjännitteisyyttä perustan rakentamisessa ja säännöllistä harjoittelua arjessa, Anniina luettelee. Taitojen yleistymiseksi on harjoiteltava useissa eri ympäristöissä, ei pelkästään koulutushallissa.
Koira pitää opettaa tunnistamaan, milloin harjoitus alkaa ja milloin se loppuu. Esimerkiksi taukomattoa käyttämällä voi opettaa koiran rauhoittumaan paikalleen ympäristöstä riippumatta.
Koiran yksilöllisyys tulee huomioida harjoittelussa ja pilkkoa tehtävät sekä ohjeet koiralle sopivan kokoisiksi vaiheiksi tai osiksi. On edettävä määrätietoisesti yksinkertaisista taidoista monimutkaisempiin.
Tarvitaan myös heittäytymistä, kuten edellä puhuttiin. Koiran motivoiminen ja palkitseminen voi kysyä mielikuvitusta. Esimerkiksi makupaloja voi antaa koiralle useilla eri tavoilla sen mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Kettuterrierin kouluttamisessa Anniina neuvoo erityisesti panostamaan motivaatioon ja välttämään kyllästymistä. Tehtäväsarjat kannattaa pitää riittävän lyhyinä.
@Terhi Laaksonen