Suomalaiset ovat valveutuneita, ja moni kasvattaja tai pennun hankkiva hakee pentunsa ulkomailta. Ei sillä, etteikö Suomessakin olisi hyviä koiria, mutta erityisesti koiria, joita suunnitellaan jalostuskäyttöön, haetaan rajojen ulkopuolelta. Pääsääntöisesti koira haetaan sukulinjojensa vuoksi; valveutuneet kasvattajat haluavat laajentaa rodun geenipoolia, ja saada uutta linjaa omiinsa. Olemme tuoneet useampia valkoisenpaimenkoiran pentuja Euroopasta Suomeen yhteistyössä Boardhill- kennelin kasvattajan Sari Kuusiston kanssa. Hyvin tavanomainen käytäntö on hakea kahdeksanviikkoinen pentu lentoteitse, jolloin paimenen pennun saa painonsa puolesta vielä ’matkatavarana’ lentolaukussa matkustamoon. Mutta, koska korona, ja ns. ylimääräinen vapaa-ajan liikkuminen ei ollut suositeltavaa, tämä pentu tuli poikkeuksellisesti rahtina tarkoittaen, että pentu matkustaisi lentoboxissaan koneen ruumassa.
PÄIVÄ 1
Maanantaina 8.6., jolloin pentu, (työnimi ’Pennu’) oli juuri täyttänyt luovutukseen ja matkustukseen tarvittavat kahdeksan viikkoa, oli sovittu matkustuspäivä Hollannista Suomeen. Pentu oli aloittanut matkansa varhain aamulla, ja Helsinki-Vantaalla olimme vastassa rahtiterminaalin toimistossa puolilta päivin. Rahtiterminaalissa kuulimmekin jo pennun kutsuhuudot, ja siinä kohtaa teki kyllä itselle tiukkaa vuoronumeron kanssa odottaa palvelua. Vihdoin eräs nuori mies tuli palvelemaan, ja pentu kuljetettiin eteemme trukkilavan päällä kuin mikä tahansa rahtipaketti. Harmi, etteivät kameramiehet olleet tässä kohtaa lainkaan valmiudessa, joten kuva piirtyi ainoastaan vastaanottokomitean verkkokalvoille. Ja voi sitä riemua! Ei jäänyt kenellekään epäselväksi, että boxissa olo oli jo alkanut kyllästyttää, ja juuri sillä hetkellä ventovieraatkin ihmiset olivat parasta maailmassa. Siitä alkoi matka autolla kohti uutta kotia, ja kyllä väsytti – Pennu nukahti nopeasti syliini.
Usein kysytään miten pentu kannattaa tutustuttaa uuden perheen koiriin. Yhtä oikeaa vastausta ei ole, vaan tilanne riippuu luonnollisesti aikuisista koirista, ja niiden suhtautumisesta vieraisiin koiriin, ja pikkupentuun. Omille koirilleni esittelen pennun siten, että se on sylissäni, ja tarjoan pennun takapuolen vatsa edellä haisteltavaksi. Kun kaikki koirat ovat saaneet haistaa kuka uusi tulokas on, lasken pennun maahan. Näin myös tämän Hollannin tulokkaan kanssa, ja näin ollen ensimmäisen matkustuspäivän jälkeen oli vielä luvassa tutustuminen uusiin lauman jäseniin.
Tutustuminen uuteen kotiin, ja uusiin perheenjäseniin on jo riittävä kulttuurishokki pennulle, joka on juuri lähtenyt kasvattajalta, ja jättänyt taakseen pentuesisarukset ja emänsä. Ensimmäisen päivän tapahtumat rajoitankin aina uudessa kotiympäristössä tapahtuviin arkisiin asioihin, ja niitäkin esittelen pennun ehdoilla. Koska en alkuun jätä pentua hetkeksikään valvomatta aikuisten koirien kanssa, on kodissani aina valmiina rajattu tila portin takana, johon voin pennun jättää tarvittaessa.
Kun olen varmistanut, että pentu löytää tiensä vesikupille, ja on aika rauhoittua nukkumaan, osoitan pennulle sen oman paikan. Usein pentu haluaa hakeutua lähelle joko ihmistä tai muita talouden koiria, näin tälläkin kertaa. Olin varannut Pennulle pienen, avonaisen kevythäkin, johon se halutessaan voi käpertyä lepäämään, mutta ensimmäisenä yönä se valitsi nukkua sänkyni vieressä olevalle peitteellä, josta yletyin sen silittelemään uneen.
Uudet asiat:
- Lentomatkustus yksin boxissa
- Tutustuminen uusiin ihmisiin
- Tutustuminen vieraisiin koiriin
- Tutustuminen uuteen kotiin
Vaikka pennun yksinoloharjoitukset kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, muutamina ensimmäisinä päivinä voi olla järkevää järjestää pennulle seuraa yksinolon ajaksi. Koska olin heti seuraavana päivänä velvollinen menemään muutamaksi tunniksi töihin, vein Pennun siksi aikaa Sarille, joka oli jo tuttu ihminen. Sarin taloudessa asustaa tytär, sekä neljä aikuista koiraa ja kaksi kissaa, joten taas oli tiedossa uusien ihmis- ja eläinkavereiden tapaamista. Illalla käytiin vielä miespuolisen tuttavan kanssa läheisellä hiekkakuopalla, ja tämäkin kohtaaminen sujui täysin vaivatta. Lätäköllä Pennu kirjaimellisesti kasteli varpaansa, koska mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Pennu oli varsin reipas niin kyläily- kuin hiekkakuoppareissullakin, mutta häkissä matkustaminen erityisesti ilman koirakavereita aiheutti huolta ja itkua, vaikka häkki on sijoitettuna autoon siten, että kuljettajakin ylettyy tottumatonta matkustajaa rapsuttamaan ajon aikana. Tästä syystä harjoittelimme Pennun kanssa omaehtoista kevythäkkiin menemistä, ja tänä iltana Pennu halusikin jo nukahtaa sänkyni vieressä olevaan avonaiseen kevythäkkiin.
Uudet asiat:
- Muutaman minuutin harjoittelu omaehtoista häkkiin menoa
- Matkustaminen pakettiauton koirahäkissä
- Kyläily uudessa paikassa, jossa uusien ihmis-, koira- ja kissaystävien tapaaminen
- Pikavisiitti hiekkakuopalle hellepäivän helpotukseksi
- Vuohien näkeminen etäältä (ohitettaessa)
PÄIVÄ 3
Sosiaalistamista kannattaa suunnitella paitsi etukäteen, myös päivien ja tapahtumien edetessä, ja jos kokemuksia kertyy paljon, on tärkeää muistaa tarvittaessa myös rauhoittaa tilannetta. Koska Pennun ensimmäiseen pariin päivään mahtui jo useampia erilaisia kokemuksia, kolmas päivä otettiin rauhallisemmin. Osaltaan sen tekivät poikkeukselliset hellelukemat, jotka aiheuttivat sen, että eipä voinutkaan tehdä juuri muuta kuin makoilla varjossa ja odotella ilman viilenevän. Vieläkään en halunnut jättää Pennua yksin, joten käydessäni kaupassa, pääsi Pennu siksi aikaa äidilleni hoitoon. Pennu oli taas reipas kyläilijä, ja osoitti, että kahdeksanviikkoinen pentu voi olla varsin kova vastus kuusikymppiselle naisihmiselle
Uudet asiat:
- Kyläily ’mummolassa’
PÄIVÄ 4
Pennun neljäs päivä Suomessa vietettiin kotiympäristössä. Oman tontin rajat ylitettiin vain muutamia satoja metriä pitkällä metsälenkillä, joka lähtee suoraan pihapiiristä. Vaihteleva metsäinen maasto, jossa pääsee kiipeilemään, haistelemaan ja tutkimaan, toimii varsin virikkeellistävänä ohjelmanumerona. Lisäksi Pennukin osallistui niin kuivanappuloiden etsimiseen pihanurmelta kuin jäisen raakaluun kalvamiseen. Usein kuulee sanottavan, että koiralle ei voi herkkävatsaisuuden vuoksi antaa jotakin tiettyä ruokaa, proteiinin lähdettä, luita jne, mutta oma kokemukseni on, että mitä varhemmin antaa terveen koiran kokeilla monipuolisesti erilaisia makuja, sen paremmin niiden vatsat kestävät erilasta ravintoa myös aikuisiällä. Meillä jo alle luovutusikäisetkin pennut saavat alkaa maistelemaan raakaluita heti, kun niiden hampaat siihen yhtään pystyvät. Mammaani siispä lainatakseni; ’ Ei koirankaan suu tuohesta ole’
Uudet asiat:
- Ruuan etsiminen pihanurmikolta
- Tutkimustretki metsään ja sen mielenkiintoisiin tuoksuihin
- Raa’alla ydinluulla herkuttelu
Viidentenä ja kuudentena Suomi-päivänä oli jälleen vuorossa kohdata uusia ihmisiä, kun yhteensä kolme vierasta henkilöä kävivät kukin kyläilemässä. Ihanaa nähdä, että Pennu on täysin avoin kaikille kohtaamilleen ihmisille, eikä ujostele yhtään. Lisäksi Pennu sai jo jäädä kaupassa käynnin ajaksi aikuisten koirien kanssa keskenään samaan tilaan, ja hiljaisuudesta päätellen, se olikin huomattavasti mieleisempi vaihtoehto kuin yksin jääminen portin taakse aiempina päivänä. Kuudennen päivän hellepäivän ilo oli, kun täytettiin yhdessä lasten uima-allas, ja Pennu rohkelikkona kastoi etutassunsa sinne kaikista koirista ensimmäisenä!
Tähän mennessä Pennu ei ollut kavahtanut yhtä ainuttakaan asiaa, ja sitten täytenä yllätyksenä allekirjoittaneelle, liikuttelemani kottikärryt oli hurjan pelottava juttu! Hetken aikaa tarkkailin, josko kottikärryt alkaisivat muodostua neutraaliksi ärsykkeeksi, mutta koska näin ei käynyt, päätin suosiolla lopettaa kärryhommat siltä päivältä. Koska pennut saattavat pahimmassa tapauksessa herkistyä asioille, joita ne sosiaalistamiskauden aikana säikähtävät, halusin antaa Pennulle aikaa sulatella kokemustaan. Kottikärryt sijoitin pihalle vähän sivummalle siten, että ne eivät ole Pennun näkökentässä välittömästi sen tullessa ulko-ovesta, mutta se saattaa kohdata ne, jos itse hakeutuu vähän etäämmälle. Tämä oli taas oiva esimerkki siitä, että koska pennuille kaikki asiat ympäröivässä maailmassa ovat uusia, emme koskaan voi tietää mikä niistä tuntuu pelottavalta, ja miten ne reagoivat mihinkin.
Uudet asiat:
- Uusia ihmistuttavuuksia
- Yksinolo aikuisten koirien kanssa samassa tilassa
- Uima-allas hellepäivien viilennykseen
- Kottikärryt – Hui!
Tulin pohtineeksi, että meillä ei olekaan käynyt yhtä paljon kyläilijöitä moneen kuukauteen kuin nyt tämän viikon aikana, jännä juttu ; ) Näin ollen saimme tänäänkin uuden innokkaan pentuun tutustujan, ja kuten tähänkin asti, kaikki uudet ihmiset ovat Pennun mielestä ehdottomasti hammastelun arvoisia. Lisäksi Pennu oli saanut rauhassa pureskella myös kottikärryasiaa pari päivää, ja vaikka niitä siirrettiin pari metriä keskeisemmälle paikalle, ei asia aiheuttanut kuin pikaisen vilkaisun, jonka jälkeen Pennu jatkoi omia puuhiaan.
Loppupäivä vietettiin taas rauhassa omiemme parissa. Vaikka laumassa kukaan ei ole vielä alkanut leikkiä Pennun kanssa, sen olemassaoloa selvästi siedetään koko ajan paremmin. Pennu uskaltautuu tasavertaisesti kaikkien aikuisten koirien läheisyyteen, ja kunnioittaa myös aikuisten toivomia rajoja. Lisäksi tuntuu siltä, että muut koirat alkavat jo ymmärtää, että tämä uusi tulokas on tullut jäädäkseen.
Viikko uuden perheenjäsenen kanssa on mennyt kuin siivillä, ja kuinka paljon asioita onkaan mahtunut jo tähän matkalle! Suosittelen lämpimästi pitämään jonkinlaista pentupäiväkirjaa erityisesti sosiaalistamiskauden tapahtumista, koska emme millään voi muistaa kaikkea. Jos myöhemmin havaitsee vaikkapa jotain sellaista pennun käytöksessä, joka ihmetyttää, voi vyyhti parhaassa tapauksessa purkautua ylös kirjaamista asioista.
Uudet asiat:
- Uusi ihmistuttavuus
- Kottikärryt – ei enää niin Hui!