Turun Murre järjesti 14.-15.12.2019 Eva Bertilssonin koulutuksen, jossa opiskeltiin muun muassa starttinappula-käsitettä luentojen ja ryhmätyönä tapahtuneiden käytännön harjoitteiden avulla. Kirjoituksen on kirjoittanut Piia Karinen.

Starttinappula (start button) on Evan ja Emelie Johnson Veghin lanseeraama termi. Eläin opetetaan tarjoamaan käytöstä, jolla se antaa ohjaajalle luvan edetä treenissä. Jos eläin ei ”paina starttinappulaa” eli tee ko. käytöstä, treeniä ei aloiteta. Jos starttinappulakäytös on pitkäkestoinen ja eläin keskeyttää sen, treeni keskeytyy, kunnes eläin tarjoaa käytöstä itse uudestaan. Alun perin starttinappulaa on käytetty eläinten omaehtoisen käsittelyn mahdollistamiseksi, mutta yhä enemmän metodia on alettu käyttää myös muun koulutuksen sujuvuuden parantamiseksi. Starttinappula mahdollistaa eläimelle suuremman kontrollin omasta tilastaan, se kehittää kommunikaatiota sekä luottamusta ohjaajan ja eläimen välillä ja tätä kautta parantaa koulutustuloksia nopeasti ja merkittävästi.

Working kelpieni Fredde jännittää kovasti vastaantulevia koiria. Käytännössä se käyttäytyy uhkaavasti ja puskee kohden vastaantulijoita. Olen tulkinnut koirani haluavan kasvattaa etäisyyttä vastaantulijoihin ja siksi se käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Se yrittää siis ajaa vastaantulijat kauemmas itsestään.  Käytännössä käytös vahvistuu joka kerta toiminallisesti, kun ohitustilanteen jälkeen vastaantulijan ja koirani välinen etäisyys jälleen lisääntyy. Halusin rakentaa käytöksen, jolla olisi sama toiminnallinen merkitys koiralleni eli etäisyyden kasvattaminen vastaantulijaan. Niinpä otin tavoitteekseni opettaa sille käytöksen, jolla se voisi lenkillä kertoa minulle haluavansa vaihtaa suuntaa.

Osallistuin käytännön koulutukseen 8 kk border collie Dennisin kanssa, sillä koin sen avulla saavani nopeammin kiinni punaisesta langasta kuin jos olisin ottanut Fredden mukaani. Dennis on reipas eikä juurikaan jännitä vaihtuvia tilanteita, ihmisiä tai koiria. Se on siis aika täydellinen treeniavustaja.

Treeni kehittyi viikonlopun aikana seuraavasti. Sheippasin alkuun namilla Denin koskemaan kuonollaan reittäni. Käytöksen muututtua sujuvaksi, lisäsin mukaan kääntymisen ja koiran lähettämisen takanani olevalle lelulle. Rupesin ensin kävelemään paikallani ja hiljalleen hitaasti eteenpäin ja viikonlopun aikana saimme jo koiran ymmärtämään, että se voi reittäni tökkäisemällä saada minut kääntymään ja heittämään sille pallon taakseni. Lisäksi vahvistin sille sen jo aiemmin osaamaa nenäkosketusta käteen. Tällä toiminnolla koira on oppinut pääsemään eteenpäin menosuuntaan, jos olen estänyt sen omasta mielestäni liian innokasta etenemistä.

Jatkosuunnitelmana minulla oli opettaa sama uusi käytösmalli kotona Freddelle. Ajatuksenani oli harjoitella nenäkosketusta sekä reiteen että käteen siten, että kättäni koskemalla koira saisi jatkaa eteenpäin, mutta jalkaani tökkäisemällä kääntyisimme takaisin tulosuuntaan. Toiveenani oli, että koira oivaltaisi itse jossain kohden, että se voi tällä toimintamallilla vaikuttaa haastavien kohteiden etäisyyteen.

Todellisuus on ollut hieman toisenlainen. Fredde oppi nopeasti tempun tökkäistä jalkaani, mutta sen tökkäisyt osuivat milloin mihinkin ja se teki ne varsin ponnekkaasti, joten rupesin lennosta vahvistamaan sitä, että se kääntyykin edessäni ympäri ja lähtee lähestymään minua. Näin säästyn itse koiran ”mukiloinnilta” ja toisaalta pääsen vahvistamaan varhemmin sitä varsinaista haluttua asiaa eli koiran kääntymistä. Treenien seurauksena Fredde on ruvennut tarjoamaan ko. käytöstä yhä enemmän myös metsälenkeillä ja näistä onkin muodostunut varsin mukavia leikkihetkiä, joissa aloite on puhtaasti koiralla. Ohituksissa se on ruvennut itsenäisesti jättäytymään hieman taakseni ja siinä ruvennut urisemaan ja lähestymään minua, mikä on ollut jo aiemmin sen tapa pyytää minua leikkimään esim. remmillä.

Olen oppinut lukemaan koirastani aiempaa pienempiä vihjeitä, jotka kertovat sen suhtautumisesta ympäristöönsä, ja todennäköisesti tästä syystä ohitukset ovat helpottaneet, vaikkei koira osaakaan ainakaan toistaiseksi tarjota tuota suunnittelemaani kääntymistä. Lisäksi pitkään sairastelleen koiran aktiivisuus minua kohtaan on lisääntynyt ja olen itse pystynyt skaalaamaan vastaukseni pienemmiksi herkälle koiralle. Prosessi on siis edelleen kesken 3 treeniviikon jälkeen, mutta olen pystynyt tarjoamaan koiralleni omaehtoisuutta huomattavasti aiempaa hienostuneemmin sen oman aktiivisuuden lisääntymisen myötä. Ja vaikken onnistunutkaan (ainakaan vielä) luomaan juuri sitä mitä ajattelin, onnistuin näköjään luomaan sille varsin toimivan starttinappulan, millä se itse pyytää sosiaalista vuorovaikutusta minulta.