Suomi on elänyt poikkeuksellisia oloja maaliskuun puolivälistä asti, ja poikkeustila on vaikuttanut jokaisen suomalaisen elämään jollakin tavalla. Rajoitukset ovat saaneet ihmiset ryntäilemään luontopoluille jopa niin sankoin joukoin, että turvaväliohjeistukset ovat olleet tarpeen levähdyspaikoillakin. Tämä ulkoilun ja luonnossa liikkumisen lisääntyminen on ymmärrettävää, mutta aiheuttaa hilpeyttä meissä koiranomistajissa, joille ulkoilu on arkipäivää 365 päivää vuodessa – satoi tai paistoi- oli sitten koronaa, koronarajoituksia tai etä- tai lähityöpäiviä. Näin ollen ulkona liikkuminen ei siis ole tuonut juuri muita muutoksia koiranomistajan arkeen kuin sen, että saapuessasi tutulle luontopolulle johtavalle parkkipaikalle, saatkin nopealla laskutoimituksella räknättyä 35 autoa itsesi mukaan lukien (ja tämä todella on omakohtainen kokemus ; ) Tällöin arvatenkin päätin suunnistaa johonkin rauhallisempaan ympäristöön.
Koiria on Suomessa arvioitu olevan noin 700 000, ja koska meillä ei kärsitä muualla maailmassa yleisesti esiintyvästä katukoiraongelmasta, nämä kaikki lukuun mukaan otetut koirat asuvat kotitalouksissa ihmistensä kanssa. Koska luku on peräisin Tilastokeskuksen arviosta vuonna 2016, ja jo Kennelliitto rekisteröi vuosittain noin 50 000 koiraa, on luku vuonna 2020 todennäköisesti jo suurempi, vaikka luonnollisen poistuman kautta tietenkin myös menetämme paljon lemmikkiystäviämme. Joka tapauksessa, jos lasketaan, että Suomessa asukkaita on 5,5 miljoonaa, ja koiria 700 000, voidaan todeta, että keskimäärin joka kahdeksannessa taloudessa on koira. Monikoirataloudet tosin vääristävät tätä muutoinkin ylimalkaista keskiarvoa, mutta merkityksellistä on, että Suomi on koiratalouksien kärkitilastoissa väkilukuumme suhteutettuna. Joskus on jopa arveltu, että meillä olisi enemmän lemmikkikoiria kuin missään muualla maailmassa. Suomalaiset ovat siis varsin aktiivista lemmikki- kuin myös lajiharrastuskansaa, ja näin ollen koronavaikutukset vaikuttavat myös monen koiran elämään.
Hallituksen ohjeesta Kennelliitto perui kaikki tapahtumansa toukokuun loppuun asti, ja tämä on aiheuttanut merkittäviä muutoksia nimenomaan sellaisten koiraharrastajien arkeen, jotka kilpailevat, tai muuten osallistuvat koiriensa kanssa erilaisiin tapahtumiin. Kennelliiton alaisia tapahtumia järjestetään jo kuukausitasolla kymmeniä, ja osallistujamäärä tapahtumasta riippuen, on muutamista aina satoja koiria vetäviin näyttelyihin. Huhtikuun Koiramme- lehden artikkelissa mainitaankin, että pelkästään reilun kahden kuukauden aikana oli aiottu järjestää satoja kokeita ja näyttelyitä. Tämä siis viimeistään osoitti sen, miten aktiivista koiraharrastuskansaa me suomalaiset olemme.
Poikkeustilan alkaessa hallitus suositteli kaiken ns. ylimääräisen toiminnan vähentämistä, ja sen seurauksena kiellettiin yli 10 hengen kokoontumiset, suljettiin kulttuuri- ja harrastuspaikkoja jne. Koirakoulujen arkeen kriisi on vaikuttanut siten, että palveluiden kysyntä ymmärrettävästi romahti, kun ihmisten on suositeltu liikkuvan rajoitetusti. Kuten monilla muillakin palvelualoilla, myös koirakouluyrittäjät ryhtyivät sankoin joukoin luomaan tai kehittämään verkkopalvelujaan, sekä järjestämään erilaisia webinaareja. Nämä verkossa tapahtuvat koulutukset ovat toki aiemminkin olleet jo suosittuja, mutta luonnollisesti koronakriisi vilkastutti sitä entisestään.
Arjen muutokset näkyvät koirassakin?
Ihmisten jäädessä koronakaranteeneihin ja etätöihin, koirankin arki kotona muuttuu. Toisaalta voi olla erinomaisen hyväkin asia, että koirien yksinoloaika lyhenee, mutta kolikolla saattaa olla myös kääntöpuolensa. Koirat, jotka normaalisti viettävät omistajansa työpäivän ajan nukkuen, ovatkin nyt valppaina valveilla pitkin päivää, ja tämä saattaa näyttäytyä siten, että koiran käytös muuttuu. Joitakin yhteydenottoja on jo tullut sen seurauksena, että koira on esimerkiksi alkanut käyttäytyä tavalla tai toisella levottomasti sen jälkeen, kun ihmiset ovat jääneet kokonaan kotiin. Vaikka seuraukset lisääntyneestä sosiaalisesta ajasta ovat useimmiten positiivisia, voi olla syytä kääntää katse yksinolon muuntumiseen, jos havaitsee koiransa käytöksessä jotain huolestuttavaa. Erityisesti käytösmuutoksia saattaa näkyä koirissa, joilla on muutoinkin jotain ristiriitaa yksinolossa. Tärkeää on myös muistaa, että yksinoloharjoituksia jatketaan myös etätöiden tai lomautusten aikana, jotta koiralle ei yksin jääminen tule täytenä yllätyksenä, kun ihmiset jossain vaiheessa palaavat normaaleihin arkirutiineihin.
Myös koiran viretilassa saattaa näkyä muutoksia, kun lepo – ja valverytmi muuttuu. Koirat voivat useimmiten hyvin, kun niillä on selkeät rutiinit, saavat riittävästi lepoa, ja mahdollisuus ennakoida tapahtumien kulkua. Yliväsymys saattaa näyttäytyä hihnakäytöksen muutoksessa lenkeillä, tai viretilan laskussa treeneissä. Eräs ilta-aikaan treeneissä käyvä asiakas sanoi, että hänen koiransa keskittymiskyky on alentunut, koska koira on selvästi normaalia väsyneempi hänen ollessaan päivät kotona. Toinen etätyöläinen puolestaan havaitsi koiransa kiihtyvän treeneissä eri tavoin kuin ennen, ja sen vuoksi treenisuunnitelmassa saa ohjaaja olla entistä tarkempana. Ainahan kouluttamista toki muutoinkin muokataan, jos oppijalla on haasteita tietyssä ympäristössä, tietyssä tilanteessa jne, mutta tällaisten asioiden havainnointi on paitsi mielenkiintoista, tärkeää myös siksi, että pystymme mahdollisuuksien mukaan vaikuttamaan asioihin, jotka tällaiseen johtaa. Edellä mainittujen esimerkkien kaltaisissa tilanteissa voisi kokeilla treenaamisen siirtämistä ilta-ajasta aamupäivään, tai jos se ei ole mahdollista, niin pyrkien luomaan koiralle vaikkapa rauhallinen lepohetki muutamaksi tunniksi ennen treeneihin tuloa.
Jos koira elää yhdessä useamman koiran kanssa, myös laumassa voi esiintyä pinnan kiristymistä, jos joku tai kaikki osapuolet ovat väsyneempiä, tai muutoin stressaantuneita arjen muutoksista. Myös esimerkiksi pennun tulo voi aiheuttaa aikuisessa koirassa sen, että se ei saa riittävästi lepoa, ja suhtautuu sen vuoksi ikävästi pentuun, vaikka muutoin olisikin mielissään uudesta seuralaisesta. Mm. tästä syystä onkin tärkeää, että aikuinen koira saa riittävästi lepoa ja rauhaa energiseltä pennulta.
Talous sakkaa – pentujen kysyntä kasvaa?
Laman tai vastaavan kriisin aikana voisi herkästi ajatella, että ihmisillä ei talous anna myöden hankkia koiranpentua. Jos hamstrataan vessapaperia ja säilykkeitä, huoli omasta työllisyystilanteesta on kova, tai ollaan jo lomautettuna, niin ymmärrettävää olisikin, että hankintoja priorisoidaan. Paitsi, että rotukoiran pentu Suomessa maksaa tuhannen euron paikkeilla, pentu myös kasvaa ja syö, tarvitsee ainakin joitain eläinlääkärin palveluita jne. Kustannuksista huolimatta ilmiö kuitenkin tuntuu olevan ennemmin päinvastainen.
Mediassa on uutisoitu koronan vaikutuksia pentujen kysyntään. Mm. Helsingin Sanomien artikkelissa 20.4. kerrottiin ihmisten hankkivan pennun nyt, kun aikaa on eri tavalla niin vapaa-ajalla kuin etätöiden merkeissä. Juttuun oli haastateltu useampia kasvattajia, joilla kysyntä pentuihin oli selvästi noussut nyt korona-aikana. Myös Tori.fi- palvelun- koira-aiheiset haut ovat pompanneet koronan aikana ihan uusiin lukemiin, ja lähipiirin kasvattajat sanovat kysyntää olevan enemmän kuin tarjontaa. Vastaavanlainen pentujen rekisteröintipiikki näkyi myös 90-luvun laman aikana, eli täysin uudesta ilmiöstä ei ole kyse. Koiramme-lehden artikkelissa Kiihtyykö vai romahtaako pentujen kysyntä korona-aikana? esitetään myös perusteltu huoli rekisteröimättömien pentujen mahdollisesta lisääntymisestä, jos epidemia vaikuttaa yksityisten ihmisten talouteen, mutta pentu siitä huolimatta halutaan hankkia.
Osa nyt pennun hankkivista ovat epäilemättä harkinneet uutta perheenjäsentä jo pitkään, mutta joukossa on varmasti myös niitä, jotka ottavat pennun hetken mielijohteesta. Syytä olisikin muistaa, että koira elää pitkän elämän myös koronakriisin jälkeen, parhaimmillaan 10-15 vuotta. Jos nyt tuntuu, että koiralle on aikaa, kun ei ole muita harrastuksia niin paljon, niin se aika täytyy olla koiralle myös silloin, kun poikkeusolot normalisoituvat.
Pennun sosiaalistaminen korona-aikana
Osa ihmisistä on kovastikin huolissaan siitä, miten pentua saa sosiaalistettua korona-aikana. Henkilökohtaisesti en pidä tätä erityisen haasteellisena asiana, sillä monet toimet, joita pennun sosiaalistamista varten muutoinkin toteutetaan, ovat mielestäni edelleen melko hyvin järjestettävissä. Vaikka virus onkin zoonoosi, ja saanut alkunsa nykyisen tiedon mukaan lepakoista, ei lemmikkien välityksellä tapahtuvaa tartuntaa ole havaittu. Tämän tiedon perusteella pennun voi siis päästää tapaamaan vierastakin, tervettä (!) ihmistä, vaikka itse pitäisikin suositeltavaa parin metrin etäisyyttä. Huom! Jos sairastunut henkilö pärskii lemmikin turkkiin, ja sen jälkeen lemmikkiä menee suukottelemaan, on teoriassa mahdollista saada tartunta. Tällaisia tartuntoja ei kuitenkaan todistettavasti ole havaittu, eikä koronaviruksen ole havaittu myöskään tarttuneen lemmikkiin, kuten koiraan.
Pennulle tärkeää on erilaisten ympäristöjen havainnointi ja niihin tutustuminen, ja nimenomaan pennulle sopivan matkan päästä. Tärkeää on niin ikään päästä metsään vapaasti liikkumaan ja kiipeilemään erilaisille alustoille, tutkia ja saada haistella. Pennun kanssa kannattaa tutustua myös sellaisiin kulkuneuvoihin, joissa sen on tarkoitus aikuisenakin matkustaa. Vaikka julkista liikennettä on vähennetty, edelleen kulkee busseja ja junia, ja näihin pääsee pennunkin kanssa näin halutessaan. Jos taloudessa on oma auto, niin autolla matkustaminen luonnollisesti on osa pennun kanssa liikkumista. Kauppakeskukset ovat avoinna, mutta jos näitä haluaa välttää, niin pennulle erinomainen harjoitus on ilman koronaakin käydä vain kaupan parkkipaikalla katselemassa kauempaa ohi kulkevia ihmisiä.
Sosiaalistamista tulisi muutenkin toteuttaa harkiten, maltillisesti, ja pennun ehdoilla, joten korona-aika toivottavasti lisää uusien pennunomistajien harkintaa ja tekee sosiaalistamisesta jopa suunnitellumpaa. Onpa jotkut kokeneet harrastajat sanoneet, että (luopumis)harjoittelu pennun kanssa on nyt korona-aikaan helpompaa, kun jokainen vastaantulija ei haluakaan tulla tervehtimään pentua. Omaan normaaliin koira-arkeeni korona ei vaikuttanut paljoakaan, sillä lenkkeilemme edelleen päivittäin metsässä niin kuin ennenkin, ja vietän paljon aikaa koirien kanssa kotona. Vaikka osa koirien kanssa tehtävistä harrastamisista meni uusiksi, uskallan silti sanoa ääneen, että nautin siitä pysähtyneisyydestä, jonka korona sai omassa kalenterissani aikaan. En pidä syystä, joka sen aiheutti, mutta osittain nautin lopputuloksesta.
Moni kritisoi sitä, että ihmiset haluavat ottaa koiran nyt, kun on päällä normaalista poikkeava tilanne. Jos kuitenkin koiran hankkii luotettavalta taholta, ja on sitoutunut siitä huolehtimiseen myös kriisin jälkeen, on toisaalta jopa ilahduttavaa havaita, että koira on se, jota aletaan suunnittelemaan, kun halutaan lisätä omaa hyvinvointia. Oli korona tai ei, niin itsekkäistä syistä me ihmiset pentu aina hankitaan, eikö? Jos emme itseämme, niin ketä varten? Jokainen tietää pennun tuovan itselle iloa ja voimia – ehkä myös niihin surullisiin kuin haasteellisiinkiin hetkiin. Yrittäkäämme nähdä siis hyviä puolia tässäkin ajanjaksossa, vaikka emme koronasta tykkääkään.
Blogitekstin on kirjoittanut Turun Murren perustajayrittäjä Katja
Tekstissä viitatut artikkelit:
Koiramme- lehden korona-aiheiset artikkelit 4/2020