Jos tämä intro aiheutti ihmetyksen siitä, miten tämä liittyy Murren blogin aihepiireihin (käyttäytyminen, koulutus, hyvinvointi), niin itse asiassa ollaan oikeastaan asian ytimessä. Jos halutaan selvittää voiko eläin hyvin, tai parantaa hyvinvointia (jos on puutteita), käyttäytymisen seuranta on oleellinen osa selvitystyötä. Päiväkirjan pitäminen ihan näin löyhästi ei toki riitä datan keruuseen silloin, kun halutaan vaikkapa ratkoa jotain käytösongelmaa, mutta kuten aiemmin jo mainittu, sieltä saattaa löytää jotain infoa, josta voi olla tarvittaessa hyötyä. Eläinten käyttäytymisen tutkijat käyttävät työssään etogrammeja havainnoimaan käyttäytymistä, ja valveutuneet koirienkin kouluttajat osaavat jo puhua eläimen aikabudjetista hyvinvoinnin seurannan mittarina.
…’ Etogrammi on kattava kuvaus kunkin eläinlajin käyttäytymispiirteistä. Eläimen käyttäytymisen kuvaus onnistuu sitä paremmin, mitä luontaisemmassa ympäristössä eläintä seurataan. Etogrammeilla kuvataan eläimen luontaista aikabudjettia, sosiaalista käyttäytymistä, ruokailu- ja lepokäyttäytymistä, viestintää sekä lisääntymiseen ja jälkeläisten hoitoon liittyvää käyttäytymistä.’… https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/elainten-hyvinvoinnin-tutkimuskeskus/tutkimusmenetelmat
Vaikka etogrammit ja aikabudjetit voivat olla vieraita käsitteitä, asiaa voi yksinkertaistaa jokaisen lemmikinomistajan käyttöön. Yksityiskohtaista dataa ei tarvitse kerätä, mutta jo pelkästään pennun jokapäiväisen käyttäytymisen, ja terveystilan havainnointi on jokamiehen aikabudjetin seurantaa. Jos vielä huomioimme pennun vireystilan, ja vuorokausirytmin toiminnoissa, joita pennun kanssa teemme, edesauttaa se todennäköisesti monen kasvatuksellisen asian onnistumisessa. Jos pystymme ajoittamaan mahdollisuuksien mukaan erilaisia toimintoja siten, että vireystila tukee harjoittelua, voimme parhaassa tapauksessa ennaltaehkäistä erilaisia käyttäytymiseen liittyviä haasteita. Meillä ihmisillä on helposti tapana hoitaa jokin asia ns. alta pois silloin, kun se meille parhaiten sopii, mutta järkevämpää on, mahdollisuuksien mukaan, harjoitella silloin, kun se pennun vireystilalle on sopivinta. Tästä ehkä selkeimpinä esimerkkeinä käsittelytoimenpiteiden (kuten kynsienleikkuu), sekä yksinolon harjoittelu, joihin kannattaa pentuaikana panostaa, koska molemmat asiat tulevat olemaan tarpeellisia koko koiran elämän.
Kukkuu, täällä mä opettelen odottamaan rauhassa =)
Lähes kaikki Pentukurssin aloittavat pennut osaavat istua jonkunlaisesta ohjaajan vihjeestä. Yhtään kritisoimatta asiaa, olen monta kertaa miettinyt mielessäni, miksi pennuille useimmiten opetetaan ensimmäisenä asiana juuri istuminen. Istuminen on toki oikein pätevä käytös malttiharjoitusten apuna, mutta voisihan ensimmäisten vihjeistettävien tehtävien joukossa olla vaikkapa nenäkosketus käteen tai leuan laittaminen kämmenelle, eli jokin sellainen target tehtävä, jota voi hyödyntää käsittelyssä. Joskus myös kysytään mitä käytöksiä pennun tulisi osata eri ikävaiheissa, vaikkapa luovutusikäisenä, sittemmin rokotusikäisenä jne. Vastaus riippuu tietenkin täysin siitä, keneltä kysytään, itse pidän hyödyllisimpinä juuri käsittelyyn, sekä yksinoloon ja rauhoittumiseen liittyviä asioita. Oma pentuni on myös aina vapaana niin paljon kuin mahdollista, ja siksi minulle on erityisen tärkeää, että saan luotua pentuun sellaisen suhteen, että voin hyvillä mielin kulkea sen kanssa hihnatta (taajaman ulkopuolella pentu saa olla vapaana viiteen ikäkuukauteen asti metsästyslainkin nojalla). Monelle kaupunkilaispennulle hihnassakulkeminen on jokapäiväinen välttämättömyys – osasi kulkea hihnassa tai ei, mutta itse pyrin opettamaan hihnakäytöstä vasta, kun pentu mielellään pysyy lähelläni, ja tulee vihjeestä luokseni. Ideaalitilanne olisikin, että hihna tulee ikään kuin häiriöelementiksi jo valmiiseen, tai ainakin hyvällä alulla olevaan lähelläpysymiskäytökseen. Tätä kirjoittaessani pentu on ollut luonani 16 päivää, enkä ollut edes tullut ajatelleeksi, että hihna ei ole ollut käytössä kertaakaan sen jälkeen, kun pissatin sitä rahtiterminaalin piha-alueella.
Selvää on, että kaikkien ei tarvitse keskittyä samoihin harjoituksiin, koska niin pennut kuin perheet ovat erilaisia, ja jokin toinen asia on toisen perheen pentuarjessa hyödyllisempi kuin toinen. Kannattaakin siis miettiä mitkä itselle ovat niitä kaikkein tärkeimpiä asioita, ja aloittaa harjoittelu niistä. Kaikkea ei tarvitse, eikä ole mahdollistakaan opetella kerralla, ja koska kaikki käytökset rakentuvat useammasta harjoitteluvaiheesta, jo muutama eri tehtävä sisältää yhteensä valtavan määrän harjoiteltavia palasia.
Ensisijaisen tärkeitä asioita ovat pennun sopeuttaminen kotiympäristöön, ja tutustuttaminen uusiin perheenjäseniin, hyvän suhteen luominen pentuun, sekä hyvä sosiaalistaminen. Nämä asiat tulevat lähes poikkeuksetta normaalissa arjessa mukana 24/7, ja siksi onkin hyvä muistaa, että kasvattaminen ei ole kouluttamisperiodi Pentukurssilla, vaan tapa toimia koiran kanssa aina ja kaikkialla, koko ajan. Meillä ihmisillä on useimmiten hurjan kiire edetä asioissa, mutta paljon paremman lopputuloksen saa pennun kasvatuksessa, kun rakentaa huolella hyvät pohjat kaikkeen tekemiseen, ja muistaa myös antaa pennun olla pentu. Aikaa harjoitella on koko yhteinen loppuelämä <3
