Koska koira vaikutti olevan tilanteen suhteen ok ja rauhallisen oloinen, uskalsin jättää sen seuraavana päivänä kotiin jo tunniksi poistuessani töihin. Toistin samat rutiinit, mitkä koiralle olivat toimineet jo edellisessä kodissamme ja aiemmassa kodissa yksinolot olivat sujuneet moitteetta.
Tunnin aikana koira oli ehtinyt jo touhuta virikkeidensä kanssa, ja sen jälkeen siirtynyt ulko-ovelle, jossa reagoi haukkumalla. Videota seuratessani tiedostin pettymyksekseni, että olin ottanut luottavaisena nyt liian ison askeleen harjoituksissa. Harjoitusta oli helpotettava ja pohdin, miten sen tekisin. Seuraavana päivänä tarkoitus oli jättää koira paljon lyhyemmäksi ajaksi yksin ja tavoitteena saada sitä kautta taas onnistuminen yksinolossa. Toisin kuitenkin kävi. Jo melkein välittömästi kotoa lähtiessäni näin videokameralla stressaantuneen koirani, joka jätti virikelelut ja namit huomioimatta, ja siirtyi niiden sijaan ulko-ovelle haukkumaan ja ulvomaan. Tajusin, että peli oli näillä minun pelinappuloillani tässä kohtaa pelattu, ja tilanteeseen tarvittaisiin aivan uusi lähestymistapa ja uusi alku.
Ammattilaisen tuella eteenpäin
Olin jo vuosia käynyt koirieni kanssa Turun Murren kursseilla, joten minun oli luontevaa ottaa haastava tilanteemme puheeksi Murren Katjan kanssa. Tätä yhteydenottoa ennen olin vielä stressipäissäni kahlannut läpi kaikki mahdolliset nettisivustot liittyen koirien yksinolo-ongelmiin ja eroahdistukseen. Nämä sivustot läpikäytyäni olin vain entistä enemmän ahdistunut siitä ristiriitaisesta tiedosta, jota netti oli tulvillaan. Olin myös yllättänyt siitä, kuinka paljon tämäntyyppisiä ongelmia kannustettiin edelleen ratkaisemaan ja kouluttamaan erilaisten pakotteiden kautta. Itselleni oli alusta asti selvää, etten missään nimessä suostu käyttämään esimerkiksi sitruuna- tai ultraääni pantaa tai häkkiä ratkaisuna pulmaamme. Olin myös päättänyt, että haluan uudelleenkouluttaa nuoren koiramme niin, että sillä olisi edessä mahdollisimman monta onnellista vuotta ja leppoisia hetkiä myös rentona yksinollessaan. Koska erilaiset neuvot ja tietoähky vain hämmensivät päätäni entisestään, oli äärettömän tärkeää saada osaavan kouluttajan ammattitaitoa tueksi koulutukseen. Katja vinkkasi Murren kouluttajan Krista Akkasen perehtyneen koirien yksinolopulmiin ja sovimme, että otan Kristalta yksityisvalmennuksen koulutusprosessin tueksi. Krista on suorittanut Jenny Jalosen yksinolokouluttajakurssin ja on Digital Dogsitterin kouluttajalistalla. Jenny Jalonen on koiran ongelmakäyttäytymisen tiedeperusteisen ratkaisun asiantuntija, suorittanut eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinnon, kerännyt osaamista eläintenkouluttamisen käyttäytymisanalyysin parissa sekä tehnyt eläin- ja ongelmakoirakouluttajan opinnot. Lisäksi hän on koostanut eroahdistuksen hoitoon erityisosaamista ulkomaisista opintokokonaisuuksista. Keväällä 2023 Jalonen on valmistumassa Suomen ensimmäiseksi maailmanlaajuisesti sertifioiduksi eroahdistuskouluttajaksi (CSAT).
Ensimmäiset askeleet
Kristan kanssa sovimme koulutuksen alkamisesta, ja ensimmäisenä hän haastatteli minua tilanteestamme hyvin kokonaisvaltaisesti. Krista halusi tietää Taimin taustoista, aiemmista yksinolokokemuksista, terveydentilasta yms. Sovimme, että käytän koiran lääkärintarkastuksessa ennen koulutusprosessin aloitusta mahdollisten kiputilojen poissulkemiseksi. Tarkastuksessa ja verikokeissa ei löydetty mitään muutoksia. Ainut yksinolopulmiin vaikuttava hormonaalinen asia on meidän tilanteessanne voinut olla valeraskauteen viittaavat piirteet, jotka ajoittuivat samaan ajankohtaan muuttomme kanssa. Heti alkuun Krista varmisti myös sen, ettei koira joudu koulutuksen aikana olemaan kotona yksin, vaan työpäivien ja muiden poissaolomme aikana koiralle järjestetään hoitopaikka. Meidän kohdallamme kultaakin kalliimmaksi avuksi osoittautuivat eläkkeellä olevat vanhempani, joiden luokse pystyin viemään koiran päivähoitoon työpäivien ajaksi.
Aikabudjetista
Ensimmäiseksi tehtäväkseni Krista antoi minulle aikabudjetin laadinnan ja sen seuraamisen arjessa. Jotta koiran yleistä hyvinvointia saataisiin lisättyä ja stressitasoja laskettua, oli tärkeää kiinnittää ensin huomiota koiran jokapäiväisessä elämässä tapahtuviin asioihin; rutiineihin, ruuan määrään ja laatuun, liikunnan määrään ja laatuun, koiran aktivoimiseen, virikkeistämiseen, kiputilojen poissulkemiseen jne. Aikabudjetti laadittiin siis apuvälineeksi koiran hyvinvoinnin mittaamiseen. Sitä kautta oli mahdollista tutkia, mistä on hyötyä juuri oman koirani arjessa sekä rakentaa tarvittaessa rutiineja tukemaan koiran yleistä mielentilaa. Aikabudjetti osoitti, millaista koirani arki on ja mitä sen vuorokausi tai viikko pitää sisällään. Itse huomasin, että aikabudjetin tekeminen oli äärimmäisen mielenkiintoista ja opin sitä kautta paljon lisää koirani käyttäytymisestä ja erilaisista tarpeista. Aikabudjetti auttoi myös ymmärtämään syy-seuraussuhteita koiran käytöksessä ja haastoi lisäämään hyvinvointia edistäviä tekijöitä koiran arkeen. Meidän kohdallamme se tarkoitti konkreettisesti mm. sitä, että Taimi siirtyi ruokailemaan kaiken ruokansa virikkeellistäen; aamuruoan se sai ulkona maasta tai piiloista etsien ja toisen ruokansa vaihtelevien aktivointilelujen sisässä. Etenkin yksinoloa edeltäviin lenkkeihin haluttiin lisätä rutiini ja mahdollisuus haisteluun ruuan etsinnän merkeissä, koska haistelu toimii koiraa rentouttavasti. Taimi on aktiivinen ja energinen koira, joten sen arkeen lisättiin myös hihnalenkkien vastapainoksi mahdollisuuksia purkaa energiaa metsässä vapaana juosten.
Leporutiini ja erillisyysharjoitukset
Aikabudjetin lisäksi lähdimme harjoittelemaan leporutiinia ja erillisyysharjoituksia. Leporutiiniin kuului koiran ruokinta, lenkki ja sen jälkeen pieni treeni- tai hellittelyhetki kotona. Näiden jälkeen rakensin harjoitukselle tismalleen samanlaiset kehykset rutiininomaisesti joka kerta; laitoin päälle saman tutun radiokanavan, siirsin sohvalle minulta tuoksuvan vaatteen ja ohjasin Taimin sohvalle purutikun avulla. Hyvin nopeasti koira oivalsi, millaista käytöstä siltä toivoin, ja tassutteli jo itsenäisesti odottamaan sohvalle siinä kohtaa, kun laitoin radion päälle. Itse istuin harjoituksen ajan nojatuolissa ottamatta kontaktia koiraan ja seurasin kellosta aikaa koiran rauhoittumiseen. Alkuun Taimi oli hämmentynyt tilanteesta, mutta nopeasti oppi myös tämän toivotun rutiinin ja harjoitusta pystyttiin vaikeuttamaan asteittain. Erillisyysharjoitukset aloitettiin sillä, että liikuskelin koiran levätessä tai nukkuessa eri aikoina ympäri kotiamme, ja tavoitteena oli saada koira olemaan kiinnostumatta tekemisistäni. Tavoitteena oli koiran reagoimattomuus omistajan tekemiseen, ja että se jatkaisi lepoaan rauhallisena. Ensimmäisillä harjoituskerroilla Taimi lähti seuraamaan liikkeitäni ja tekemisiäni, mutta jo muutamien toistojen jälkeen luopui ajatuksesta eikä ollut enää kiinnostunut minusta. Pikkuhiljaa näitä erillisyysharjoituksia saatiin lisättyä osaksi myös harjoittelemaamme leporutiinia. Leporutiinin tarkoituksena on siis yksinkertaisesti opettaa koira lepäämään tulevaisuuden yksinolotilanteita silmällä pitäen. Koiralle ei sanota erillistä sanallista vihjettä lepoon liittyen, vaan samalla tavalla toistuvat rutiinit toimivat koiralle vihjeenä käydä lepäämään. Kun koira osaa näistä vihjeistä asettua lepäämään, pystytään etenemään harjoituksissa erillisyysharjoituksiin.
Lähtörutiinien alkeet
Harjoitustehtäväksemme saimme myös lähtörutiinien treenaamisen, eli oli tärkeää muodostaa koiralle selkeät rutiinit siihen, onko se lähdössä ulos mukaan ihmisten kanssa vaiko jäämässä kotiin. Taimin kanssa tämä toteutettiin niin, että mukaan lähtiessä sille laitettiin ensimmäisenä panta ja kerrottiin sanallinen vihje ”mukaan”. Tällöin se tiesi pääsevänsä mukaan ja pystyi odottamaan rauhassa ihmisen tehdessä lähtövalmisteluita. Toisaalta taas jäädessään kotiin jonkun ihmisen lähtiessä, Taimille opetettiin rutiini nuolumatosta. Eli ihmisen lähtiessä ja koiran jäädessä kotiin sille annettiin vaihtoehtoinen tekeminen nuolumaton parissa puuhastellessa.
Keskeistä kaikissa näissä harjoituksissa oli koiran reaktioiden aktiivinen seuraaminen ja että maltoimme edetä riittävän hitaasti, koiran valitsemassa tahdissa. Aina jos tehtävät alkoivat aiheuttaa koirassa huolestumisen tai stressin merkkejä, tuli harjoitusta helpottaa. Harjoituksia oli hyvä videoida ja niitä oli mahdollisuus lähettää Kristalle katsottavaksi, jos mikä tahansa harjoituksissa tai niissä etenemisessä mietitytti. Tärkeää oli myös harjoitusten kirjaaminen ylös ja niissä kuluvan ajan seuraaminen sekuntikellosta, jotta treenien etenemistä oli helpompi seurata ja myös suunnitella selkeät aikataulut harjoituksille etukäteen.
Miten tästä eteenpäin?
Edellä mainitsemani harjoitukset ja prosessin vaiheet ovat olleet ensimmäiset askeleet kohti koiran levollista ja rentoa yksinoloa kotonamme. Matkaa kohti päämäärää on vielä kuljettavana, mutta kouluttajan tuella se tuntuu kevyemmältä ja mahdolliselta. Koirien yksinolo-ongelmat voivat johtua monista eri syistä ja sitä kautta niiden ratkaisemiseen tarvitaan myös yksilöllistä tukea. Turun Murren yksityiskoulutus ja käytösneuvonta on mahdollistanut meille parhaan mahdollisen tuen, ja kouluttaja on räätälöinyt meille oman koulutusprosessin ja -suunnitelman, jonka mukaan etenemme kouluttajan tuella. Yksinolokoulutus vaatii paljon aikaa, sitoutumista, pitkäjänteisyyttä ja tarkkasilmäisyyttä pienienkin positiivisten muutosten huomioimiseen. Oikotietä onneen ei tässäkään tarinassa valitettavasti ole, vaan suunnitelmallisella ja säännöllisellä treenaamisella päästään eteenpäin kohti haluttua lopputulosta. Yksinolon treenaaminen pitää sisällään koiralle mielekästä arkea, tasapainoisessa suhteessa riittäväsi lepoa ja lajityypillistä puuhaa sekä koiran kanssa yhdessä koettuja onnistumisia. Itselläni on ollut usein hymy korvissa seuratessani Taimin innostunutta asennetta treenaamiseen ja toisaalta sitä raukean levollista hetkeä, kun koira asettuu lepäämään turvalliseen paikkaansa tietäen, että kaikki on hyvin tässä ja nyt. Vaikka koulutamme pois käyttäytymisongelmaa, keskitymme koulutuksessa ongelman sijaan koiran jo osaamiin asioihin ja niiden vahvistamiseen. Se, jos mikä, lisää motivaatiota treenaamiseen sekä koiralla että omistajalla.
Kerron lisää yksinolotreenien edistymisestä kevään varrella…
