Alkuvuodesta kirjoitin Turun Murren blogiin terrierimme Taimin eroahdistusoireilusta, joka oli alkanut syksyllä uuteen kotiin muuttomme jälkeen. Onneksemme saimme haasteeseen tueksi heti alusta asti parhaan mahdollisen avun, eli Murren kouluttajan Krista Akkasen ohjaamaan meitä rauhallisen ja rennon yksinolon uudelleen kouluttamiseksi. Krista on suorittanut Jenny Jalosen yksinolokouluttajakurssin ja on Digital Dogsitten kouluttajalistalla. Koulutusprosessi aloitettiin laatimalla aikabudjettia koiran arjesta, ja sen lisäksi lähdimme harjoittelemaan leporutiinia ja erillisyysharjoituksia. Näistä ensimmäisistä askeleista kerroin tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessani.
Paljon on ehtinyt tässä reilussa puolessa vuodessa tapahtua – Taimi sai välissä kolme ihanaa ja reipasta pentuakin <3 Yksinolotreenimme olivat siis tauolla 8viikon ajan Taimin ollessa kasvattajalla synnyttämässä ja pentujaan kasvattamassa. Synnytyksen asti ja heti sen jälkeen jatkoimme treenejä suunnitellusti. Kerron nyt siis vähän kuulumisiamme; mitä ollaan tehty ja missä mennään nyt.


KOULUTUSPROSESSISSA EDISTYMISTÄ
Jo heti prosessin alkuvaiheessa, aikabudjetin laatimisen jälkeen sain Kristalta itselleni hyvin lohdullisen palautteen – Taimin yksinolon haasteet eivät johtuneet tylsästä tai virikkeettömästä arjesta, vaan koiran arki näyttäytyi tasapainoiselta sisältäen riittävän monipuolista ohjelmaa, metsälenkkejä, vapaana oloa, treenejä ja vastapainona myös riittävää lepoa. Taimin ruokintaa päätettiin virikkeellistää aiempaa enemmän, ja koira vaikutti tyytyväiseltä, kun sai ruokansa kupin sijasta aktivointilelusta tai maasta nenällään etsien.  Koska koiran perusarki vaikutti kouluttajan mielestä toimivalta ja koira vaikutti hyvinvoivalta, pystyin levollisin mielin keskittymään yksinolokoulutusprosessin harjoituksiin ja niissä etenemiseen. Kuitenkin koko prosessin aikana oli tärkeää olla hyvin hereillä koiran mahdollisista muutoksista käytöksessä ja pitää mielessä myös mahdolliset fyysiset syyt oireiluun. Jos aiemmin onnistuneet harjoitukset alkoivatkin yhtäkkiä epäonnistua ja koira vaikutti huolestuneelta, konsultoin aina Kristaa ja tarvittaessa myös eläinlääkäriä mahdollisten kiputilojen poissulkemiseksi.
Yksinoloharjoitukset aloitettiin siis leporutiinin luomisella sekä erillisyysharjoituksilla. Leporutiini pidettiin pohjana myös kaikille muille jatkoharjoituksille ja se pysyi treenissä koiralle turvallisena rutiinina. Kun erillisyysharjoitukset alkoivat sujua, saimme Taimin kanssa tehtäväksemme siirtyä treenaamaan ns. näkymättömissäoloharjoituksia.

NÄKYMÄTTÖMISSÄOLOHARJOITUKSET
Nämä harjoitukset toteutettiin samalla tavoin kuin erillisyysharjoitukset, mutta erona oli se, että poistuin Taimin näkyvistä. Harjoituksena tavoitteena oli, että koira jatkaa lepoa, vaikka minä poistuin näkyvistä. Jotta tähän harjoitukseen voitiin siirtyä, tuli olla varma siitä, että aiemmat ns. helpommat tehtävät sujuivat eivätkä herättänyt koirassa huolestumisen merkkejä tai levottomuutta. Näitä näkymättömyysharjoituksia tehtiin 1-2 krt päivässä aikaa asteittain pidentäen, ja ne tehtiin alusta alkaen aina leporutiinin sisällä. Aloitin Taimin kanssa harjoitukset niin, etten tehnyt niitä alkuun ovelle päin, joka olisi helpommin saattanut huolestuttaa koiran, vaan aloitin helpoimmilla kohteille kodistamme. Treenin alkaessa vähitellen rutinoitua, pystyin tekemään näkymättömissäoloharjoitusta myös ulko-oven lähellä ilman, että Taimi reagoi siihen.
Näkymättömissäoloharjoituksissa oli todella tärkeää seurata koiran reaktioita, ja koiran tuli olla täysin rento ja luottavainen, ennen kuin harjoituksissa voitiin nousta seuraavalle tasolle ja mahdollisesti nostaa harjoituksen kestoa. Tulevat treenit suunniteltiin itselle ylös 1-2 viikoksi kerrallaan ja harjoituksia tehtiin 4-6 päivänä viikossa lepopäivät huomioiden. Itselle tämä treenien suunnittelu antoi hyvän rungon harjoituksissa etenemiselle ja harjoituksia tuli tehtyä varmasti riittävän usein, kun ne oli suunniteltu kalenteriin valmiiksi.
Taimille nämä näkymättömyysharjoitukset olivat suhteellisen helppoja, kunhan etenimme riittävän pienillä aikanostoilla ja seurasimme koiran reaktioita tarkasti. Kun harjoitukset alkoivat sujumaan, uskalsimme siirtyä treenaamaan lähemmäs ulko-ovea sekä lopulta harjoitukseen lisättiin myös oven avauksia. Jossakin kohtaa, treenien rutinoiduttua, Taimi pystyi siirtymään omaan petiinsä harjoituksen ajaksi eikä tarvinnut enää näköyhteyttä minuun. Jossakin kohtaa treenejä Taimi myös itse valitsi lähteä yläkertaan lepäämään siinä kohtaa, kun menin piiloon ja lähdin ulos. Harjoitukset pidettiin kuitenkin riittävän lyhyinä ja seurasin koiran reaktioita koko harjoituksen ajan valvontakameran kautta. Tällä tavalla pystyttiin varmistamaan, ettei Taimi stressaannu harjoituksesta ja ettemme etene liian nopeasti.



LÄHTÖVAIKUTTEIDEN TREENAAMINEN
Näkymättömissäoloharjoitusten lisäksi sain tehtäväksi pohtia, miten aloittaa ja toteuttaa lähtövaikutteiden treenaamisen. Lähtövaikutteilla tarkoitetaan asioita, joita teen yleensä ennen kotoa lähtöäni (esim. hampaiden harjaus, meikkaus, takin ja kenkien pukeminen, laukun pakkaaminen yms.) Näitä lähtövaikuteharjoituksia tehtiin useita toistoja päivässä ja tavoitteena oli opettaa lähtöön liittyvät vaikutteet neutraaleiksi koiralle. Harjoitukset tehtiin alkuun muualla kuin eteisessä ja niissä edettiin vaihe vaiheelta. Esim. ensin kannoin kenkiä paikasta toiseen kotonamme ja kun se ei enää aiheuttanut Taimissa reaktiota, sai kengät pukea jalkaan – tosin alkuun muualla kuin siellä, mistä yleensä lähden pois kotoa. Samalla idealla työstettiin myös takin päälle pukeminen ja laukun pakkaaminen. Viimeisempänä lähtövaikutteena treenattiin avaimet, koska ne ovat yleensä koiralle hankalimmat – avaimia harvoin käsittelemme ja heiluttelemme käsissämme muuta kuin ulos lähtiessämme ja niiden kilinään koira ehdollistuu kovin helposti.
Lähtövaikutteita treenattiin alkuun vain yksitellen ja harjoiteltiin aina yksitellen yhdestä vaikutteesta neutraali, ennen kuin siirryttiin seuraavaan esineeseen. Kun meille olennaiset lähtövaikutteet olivat Taimille neutraaleja, niitä voitiin ketjuttaa ja lopulta siirtyä harjoittelemaan myös ulko-ovea neutraaliksi. Ulko-oven kanssa aloitettiin alkuun lukon ja kahvan koskettamisesta sekä liikuttelusta. Kun nämä olivat koiralle neutraaleja vaikutteita, voitiin avata ovi ja lopulta siirtyä ulos ovesta.
Taimi oli alkuun hyvin hämmentynyt kenkien kuljettelusta epämääräisiin paikkoihin pitkin kotiamme, mutta nopeasti rentoutui eikä ollut enää kiinnostunut kenkien liikkumisesta. Avaimet olivat lähtövaikutteina myös Taimille se hankalin, mutta suunnitelmallisella ja riittävän tiheätahtisella treenillä saimme avaimet suhteellisen helposti neutraaleiksi Taimin käytöksessä eikä se reagoinut avainten käsittelyyn. Hyvänä vinkkinä Kristalta saimme idean treenata avainten kanssa alkuun iltaisin, jolloin koira oli jo muutenkin levollisempi ja todennäköisyys ihmisten ulos lähdöstä kera avainten oli koirankin ajatusmaailmassa pienempi. Avaimia oli hyvä kuljetella pitkin päivää mukana housujen taskuissa, jolloin oli myös todennäköisempää, että muistin niitä kilistellä ja käsitellä muutenkin kuin niissä ”perinteisissä” asianyhteyksissä.


MITEN JATKAMME TÄSTÄ?
Nyt syksyn yksinoloharjoitusten osalta on tavoitteena siirtyä poistumisiin kotoa niin, että Krista seuraa Taimin eleitä, ilmeitä ja olemista kotonamme poissaolon ajan videokameroiden avulla etänä. Muutamia tällaisia treenejä olemme jo tehneet. Näissäkin poistumisissa ensiarvoisen tärkeää on koiran levollinen ja luottavainen tunnetila, ilman sitä harjoitus ja yksinolo ei voi onnistua. Treeneissä edetään koiran aina tahtisesti ja tehdään välillä selkeästi helpompia harjoituksia onnistumisen kokemusten varmistamiseksi sekä hyvän fiiliksen tankkaamiseksi.
Taimin kanssa harjoituksissa on tullut välillä takapakkeja ja yhdessä Kristan kanssa olemme analysoineet kaikkia niitä asioita ja vaihtoehtoja, jotka niihin ovat voineet vaikuttaa. Olen treenien kautta oppinut lukemaan koirani reaktioita ja tunnetiloja aiempaa paremmin, mikä on tuntunut itselle todella arvokkaalta, mutta ennen kaikkea se on lisännyt myös mahdollisuutta kohentaa koiran hyvinvointia entisestään.
Yksinolokoulutus on pitkä prosessi, joka vaatii sitoutumista, pitkäjänteisyyttä, motivaatiota ja aikaresursseja erityisesti koiran omistajilta. Toisaalta se vahvistaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, ja antaa mahdollisuuden oppia omasta koirasta paljon uutta ja ehkä syvemmälläkin tasolla. Treeneissä itselleni ensiarvoisen tärkeää on ollut saada tukea kouluttajalta, varsinkin niissä kohdissa, kun harjoituksissa ei ole päästy etenemään tai jouduttu ottamaan askelia taaksepäin. Itselle paras palkka harjoituksista on kuitenkin ollut usein levollisen rauhallinen koira, joka nauttii tutuista, sille opetetuista rutiineista ja ennakoitavuudesta, sekä turvallisuuden tunteesta ympärillään omassa kodissaan. Koiran arkiseen hyvinvointiin ja kaikkiin hyvinvointiin liittyviin asioihin kannattaa panostaa yksinolokoulutuksessa ihan yhtäläisesti kuin varsinaisiin harjoituksiin ja treeneihin. Harjoituksia ei tulisi tehdä kiireessä ja ohjaajan tulisi mahdollistaa koiralle sellaiset treenihetket, jolloin koiralla on mahdollisuus rentoutua ja sitä kautta kokea olonsa tasapainoiseksi ja luottavaiseksi.
Yksinolokoulutus on kuitenkin pohjimmiltaan onneksi myös yksinkertaista – koiran laadukasta arkea, riittävästi lepoa ja yhteistä tekemistä koiran kanssa, sekä paljon pieniä onnistumisia, joiden määrä kasvaa vähitellen mutta varmasti pitkäjänteisen harjoittelun tuloksena. Tsemppiä siis kaikille yksinolotreenejä työstäville koirakoille!! Ja muistakaa – yksin ei tarvitse näitäkään pulmia pähkäillä, vaan ottakaa rohkeasti yhteyttä ammattitaitoisiin yksinolokouluttajiin. Suosittelen lämpimästi! J
To be continued…
Eeva & Taimi